Echo Is Your Love: Lion Tamer vs. Tigers (If Society, 2008)

Echo Is Your Love on saavuttanut jo kymmenen vuoden iän. Noihin vuosiin on mahtunut mm. neljä täyspitkää levyä, useampia seiskatuumaisia ja kiertueita Euroopassa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa, sekä tietty lukemattomia keikkoja Suomen nuhjuisilla rock-klubeilla. Tämän vuoden puolella on tulossa vielä uusi pitkäsoittokin, mutta nyt kauppojen hyllyille pärähtää Wire-henkisesti nimetty EP Lion Tamer vs. Tigers.

Echo Is Your Love on yksi niistä suomalaisyhtyeistä, joista moni (ainakin vaihtoehtoisempaa musiikkia seurannut) on kuullut,

Sivun toteutus ja suunnittelu: Kimmo Vanhatalo

Kuusi-logo: Antti Vanhatalo

mutta joiden musiikki on jäänyt suurimmalle osalle kansakuntaa vieraaksi. Näinä päivinä se on entistä enemmän jäänyt basistinsa Tommi Forsströmin If Society -levy-yhtiön jalkoihin noin tunnettavuustasolla. If Societyhän on tullut tutuksi suuremmallekin yleisölle, kun yhtiön julkaisema Radiopuhelimet-levy Viisi tähteä antoi yhtyeelle sen korkeimman listasijoituksen ikinä. Silti – tärkeää työtä on tehty sekä Echo Is Your Loven että Forsströmin toimesta suomalaisen vaihtoehtorockin puolesta. Ei tällaista toimintaa voi koskaan liikaa olla maassa, jossa listaa hallitsee tätä kirjoittaessa Jippu, Teräsbetoni ja Kari Tapio.

Sonic Youth ja Blonde Redhead ovat kaksi bändiä, jotka varmaan useimmiten mainitaan EIYL:n yhteydessä ja kyllähän nuo yhtyeet tälläkin EP:llä kuuluvat, vaikka ei EIYL tällä kertaa kovin avantgardistinen olekaan. Vaikutteet kuuluvat enemmän melodioiden ja tietyn tunnelman tasolla. Nämä kappaleet eivät sisällä mitään freejazz-vaikutteisia kitararäjähdyksiä. Ylipäänsäkin olisin kaivannut hiukan lisää kokeellisuutta, nyt liikutaan aika perinteisissä 90-luvun meluisemmissa vaihtoehto-rock-kuvioissa. Jottei meininki jäisi liian ysäriksi, EP:llä mukaan on tullut myös niitä nykyään niin trendikkäitä Joy Division -vaikutteita, jotka kuuluvat varsinkin bassokuvioissa. Tämä ei ehkä ole paras ratkaisu, kun saman sorvin äärellä on noin joka toinen yhtye. Tätä vielä korostaa EIYL:n levy-yhtiökavereiden ja vuonna 2005 trendikkään, nykyään jo unohdetun postpunk/disco-yrittäjän Boys of Scandinavian vanhanaikainen (popmaailma valitettavasti kulkee eteenpäin huimaa vauhtia) ja ennalta arvattava ”synkkisdisco-remix” EP:n nimikappaleesta.

Ehkäpä EP:tä vaivaa jonkinlainen mielikuvituksen puute. Yhtyeen olisi syytä laajentaa skaalaansa. Nyt kappaleita on kahta tyyppiä: rockimmat, synkemmät, hiukan unohdettavat biisit (nimikappale ja 6pm Bela Lugosis), sekä herkemmät ja melodisemmat palat, jotka toimivat huomattavasti paremmin (Moon Is Dead, I Didn’t Care). Jälkimmäisissä varsinkin laulajatar Nean kaunis ääni pääsee oikeuksiinsa.

Moon Is Deadin ja I Didn’t Caren ansiosta EP nousee kuitenkin suhteellisen positiiviseksi kokemukseksi. Suosittelen kuitenkin lämpimästi yhtyeelle vaikutteiden ottamista sen vaihtoehto-rock-gheton ulkopuolelta. Silloin tästä voisi oikeasti innostuakin, nyt tuntuu, että tämä on kaikki kuultu aikaisemminkin.

 

Teksti: Kimmo Vanhatalo

Linkit: EIYL @ MySpace