Astrid Swan: Spartan Picnic (Pyramid 2008)

Jotkut eivät pelkää teennäisyyden leimaa. Jos artisti poseeraa levynsä kannessa futuristisena soturinaisena Mad Maxin maisemissa ja aloittaa ensimmäisen biisin Sylvia Plath -sitaatilla, niin kyllähän siinä vaarallisilla vesillä liikutaan. Yleisfiilis Spartan Picnicistä on muutenkin, ettei tätä tehdessä ainakaan makupoliiseja ole kuunneltu – eikä myöskään haaveiltu Jipun kohdeyleisöstä, vaikka näitä naispuolisia singer-songwritereita onkin aina tapana niputtaa yhteen.

Sivun toteutus ja suunnittelu: Kimmo Vanhatalo

Kuusi-logo: Antti Vanhatalo

Astrid Swanin kakkosalbumilla esiintyy älykäs ja lukenut nainen, jolla on mielipiteitä ja halua pitää meteliä itsestään. Täysin onnistuneena lopputulosta ei kuitenkaan voi pitää. Toisaalta musiikilliset vaikutteet kuuluvat edelleen häiritsevästi läpi, toisaalta monista biiseistä jää väkinäisen yliyrittämisen tunne, ikään kuin tämä olisi ollut se vihoviimeinen näytön paikka. Saattoi tietysti ollakin, ja sen Astrid nyt ainakin on tämän levyn myötä saavuttanut, että hänen seuraaviinkin julkaisuihinsa tullaan kiinnittämään huomiota.

Mainitut vaikutteet ovat nähdäkseni lähinnä Tori Amos, Dresden Dolls ja vähäisemmässä määrin Joni Mitchell. Amos ja Mitchell kuuluvat ennen kaikkea laulutavassa, hieman poukkoilevassa fraseerauksessa ja totuttelua vaativissa korkeissa kiekaisuissa. Ensin mainittu on vaikuttanut varmaankin myös monien tekstien vertauskuvilla ja referensseillä leikittelevään snobistisuuteen, vaikka Swan kieltämättä osaa parhaimmillaan kommentoida asioita arkisemmallakin tasolla. Tekstit ovat hyvää englantia, joskin hieman brassailevia.

Dresden Dolls tulee mukaan heti, kun tempoa nostetaan kiivaammaksi. Tällaista kabareekilkutusta on levyllä paljonkin, ja mikäs siinä, jotkin tämän tyylin kappaleista (esim. ”As Long As It's Not You”) ovat kepeän, hyväntuulisen tarttuvia. Dresden Dollsin kieroa hauskuutta ne eivät tosin saavuta. Mainittukin laulu jää tekstiltään aika halvan ihmissuhdevittuilun ja pilkanteon asteelle. Toisaalta renkutusmeininki käy vain rasittamaan silloin kun kappale on jäänyt sävellyksellisesti vähän kesken – näin esim. ärsyttävästi nimetyssäkin biisissä ”This Could Be Mother's Milk”.

Pelkästään uptempo-materiaalia levy ei sisällä, vaan ”Continentsin” tapaisilla raidoilla ollaan seesteisemmissä ja hitaammissa tunnelmissa. Varsinaisia balladeja levyltä ei tosin juurikaan löydy, sillä sovitukset ovat kauttaaltaan runsaita, eikä Swanin ylenpalttinen laulutapakaan taivu todelliseen herkistelyyn. Vastaavasti nimiraita tarjoilee yritystä tiukempaan rokkaukseen, mutta puolitiehen se kyllä jää.

Kauttaaltaan piano on hallitseva instrumentti muiden kosketinsoittimien ohella. Kuitenkin lähes kaikki kappaleet on toteutettu täydellä rockbändillä, ja mukana on vielä elektronisiakin mausteita. Aika ähkyinen ja tukkoinen lopputuloshan siitä syntyy.

Spartan Picnic on pakattu kunnianhimoisen konseptialbumin tapaan, mutta itse konsepti jää pimentoon. Tekstit tuntuvat kertovan pääasiassa ihmissuhteista, mukana on hieman ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmaa. Tai pikemminkin asiat itse kokeneen, mutta jo niiden yli päässeen ihmisen näkökulmaa. Ei siis mitään sydänverellä läträämistä, vaan enemmänkin havaintoja ja hieman satiiria. Aika ajoin mopo karkaa vaikeaselkoisuuden suhteen kyllä käsistä. Esimerkki Continents-biisistä: ”Tanned yellow mornings / orange juice and omelettes / my English or American / I've eaten strange fruit before / that came back in words / I've swallowed many sentences / that now grow on trees”.

Levy on tehty pääasiassa melko tuttujen helsinkiläismuusikoiden voimin. Siippa Nick Triani vastaa tuotannosta, ja kitaraa on soitellut Kalle Aholan sooloproggiksisistakin tuttu Mikael Hakkarainen. Ammattimiehet pysyvät taustalla, ja Spartan Picnic on epäilemättä päätähtensä näköinen. Lopputulos on kunnianhimoisuudessaan kiitettävän epäsuomalainen, mutta toisaalta juuri jotain paikallista tai henkilökohtaista särmää kaivattaisiin lisää, samoin kuin pelkistetympää, jäsennellympää musiikillista näkemystä.

 

Teksti: Niko Peltonen

Linkki: Astrid Swan @ MySpace