Cats
on Firen parin vuoden takainen debyyttilevy The Province Complains tuli totaalisesti
puun takaa. Yhtye oli täysin tuntematon nimi, mutta albumin yhdistelmä
The Smithsin, Orange Juicen ja Feltin tapaisia kasari-indieherkistelijöitä
ja mm. Belle and Sebastianin sisäänpäin kääntynyttä
kaunistelua oli jo lähes täydellinen muotovalio. Varsinkin tuon
levyn Higher Ground oli sellainen helmeilevä kitarapoptimantti, jollaisesta
virttyneisiin villapaitoihin, pillifarkkuihin ja tennareihin verhoutuneet
indiekilpailijat olisivat antaneet oikean kätensä. Lisäksi
Mattias Björkasin (laulu/akustinen kitara), Ville Hopposen (sähkökitara),
Kenneth Höglundin (basso) ja Henry Ojalan (rummut) muodostama turkulaisyhtye
tuntui kuviensakin perusteella jotenkin hiukan epätodelliselta, toisesta
ajasta tulleelta. Herkkiä langanlaihoja runosieluja kuin suoraan 80-luvun
skotlantilaisen Postcard-levy-yhtiön tallista, joilla ei tuntunut olevan
paljoakaan tekemistä emon, New York -henkisen garagehässäkän
tai mustanpuhuvan post punk -lämmittelyn kanssa. Keikkoja yhtye oli tehnyt
ulkomaita myöten, mutta kotimaassaan siitä ei ollut kuullut juuri
kukaan.
The Province Complains oli sen verran kova levy, ettei ole mikään ihme, että lopulta Johanna Kustannus tajusi poimia Cats on Firen talliinsa, ja viimein on tullut aika julkaista sen odotettu kakkoslevy Our Temperance Movement. Ajoitus on ihan kansainväliselläkin mittapuulla hyvä, nyt kun 80-lukulaiset, aikaisemmin parjatut musiikkityylit, kuten twee ja C86 ovat (ainakin hetkellisesti) kuumaa kamaa indie-kuvioissa ison veden tuollakin puolen.
Läpimurtoon vaaditaan luonnollisesti hyvä levy, ja hienostihan Cats on Firen nynnyily toimii tälläkin kertaa. Our Temperance Movement on The Province Complainsia hitaammin aukeava tapaus – parilla ensimmäisellä kuuntelukerralla se tuntuu jopa pettymykseltä. Aluksi kuulostaa siltä, ettei Higher Groundin tai Born Again Christianin tasoisia timanttiralleja tällä kertaa löydy, mutta vähitellen vauhdikkaammin popitteleva Tears in Your Cup, tunnelmallinen The Steady Pace, herkkä Letters From a Voyage to Sweden ja aloitusraita Horoscope alkavat iskostua päähän. Epäilemättä Cats on Firen runopoikamaisuus, nössöys ja sievistely aiheuttavat suurelle osalle Suomen kansaa enemmän ärsytysihottumaa palvovien riemunkiljaisujen kirvoittamisen sijaan, mutta edellä mainittujen puolien kritisointi tässä genressä ja tällaisen bändin kohdalla on vähän kuin syyttäisi jääkaappia siitä, ettei sillä voi lämmittää ruokaa. Toisin sanoen Kotiteollisuuden ja Maj Karman ystävien ei kenties tarvitse vaivautua.
Siihen koskettavuuteen, jonka Belle and Sebastian ja Orange Juice parhaimmillaan saavuttivat, Cats on Firellä on vielä matkaa. Vaikka Our Temperance Movement on melodisesti toimiva, vaivaa sitä lyriikkojen osalta välillä syvällisyydeksi naamioitunut elitismi, jopa teennäisyys. Esimerkiksi ruotsinlaivan sekoilua epämiellyttävän alentuvasti kommentoiva Letters from a Voyage to Sweden lähentelee parodiaa: ”It's a floating Sodom I observe... Finns and Swedes alike/ Russians, how I hate nouveau riche... I sit back and enjoy/ ah, the pleasure of being right.” Björkas ei selvästikään ole lyyrikkona mikään Morrissey, vaikka tämän hurskastelevan asenteen onkin omaksunut. Hytissään nököttävä seksuaalisesti estynyt ja rahvasta ylenkatseellisesti tuomitseva indiepoppari ei ole mikään nätti mielikuva. Onneksi suurimmassa osassa kappaleista ei samanlaisia harha-askeleita oteta.
Kaikesta huolimatta Our Temperance Movement on varsin toimiva levy, joka edustaa suomalaista indiepoppia parhaimmillaan. Ei tätä kukaan muukaan paremmin täällä tee, harva tällä hetkellä kansainvälisestikään. Takuuvarmaa mannaa nynnypopin ystäville.
Teksti: Kimmo Vanhatalo
Linkit: Cats on Fire @ MySpace
Julkaistu 15.3.2009
