Mikä konsepti! Uusimmalla levyllään 808s & Heartbreak Kanye
West lyö konseptuaalisen musiikin tekemisen mestarin Brian Enon hänen
omassa lajissaan. Siinä, missä Enon uusin tuotos oli hyvä,
mutta perinteinen pop-levy hänen vanhan taisteluparinsa David Byrnen
kanssa, kymmenkertainen Grammy-voittaja West suuntaa kurssinsa suoraan oman
egonsa eriskummallisiin syövereihin. Eikä tämä ego ole
pieni – vuonna 2006 West esiintyi Rolling Stone -lehden kannessa Jeesuksena,
sai raivarikohtauksen MTV Europe -musiikkivideogaalassa, kun ei voittanut
palkintoa, ja näki ihonvärinsä syynä siihen, ettei päässyt
juontamaan MTV Video Music Awardseja vuonna 2007. Oma suosikkini oli jonkin
aikaa sitten Rumbassa julkaistu uutinen, jonka mukaan West ei ollut löytänyt
toistaiseksi tosirakkautta, koska halusi naisen, jossa yhdistyivät pornotähden
ulkonäkö ja ”ranskalainen tyylikkyys”.
808s & Heartbreak on rakennettu kahden vähemmän ristiriitaisen peruspilarin, lauluefekti Auto-Tunen ja 1980-luvulla suositun Roland TR-808 -rumpukoneen, varaan. Levyn taustalta löytyvät myös synkät tapahtumat Westin henkilökohtaisessa elämässä – jotenkin perustavanlaatuisen amerikkalaiseen tapaan hänen äitinsä Donda West kuoli plastiikkakirurgiaoperaation jälkeisiin komplikaatioihin ja hieman tämän jälkeen West erosi kihlatustaan. Samalla hän tunsi haastattelujen mukaan itsensä yhä yksinäisemmäksi kuuluisuutensa ja poptähteytensä takia. West koki, ettei näitä tuntemuksia voinut ilmaista tehokkaasti räppäämällä, joten mies päätti ilmaista vaikeat tunteensa laulamalla. Ainona pienenä mutkana matkassa oli, ettei West osannut laulaa. Onneksi hätiin tuli Antares-firman kehittämä lahja pop-musiikin maailmalle, Auto-Tune.
Vuonna 1997 kehitetty tietokoneohjelma oli alunperin luotu korjaamaan kyvyttömien laulajien esitysten sävelkorkeutta. Varovaisesti käytettynä Auto-Tunea on vaikea huomata, mutta jo vuonna 1998 sitä käytettiin efektinä ikimuistoisesti Cherin hitissä Believe. Samaa virkaa ohjelma toimitti myös mm. Eiffel 65:n Bluessa ja Daft Punkin One More Timessä. 2000-luvun lopulle tultaessa on harvinaista kuulla pop-levyä, jolla Auto-Tunea ei jossain määrin käytettäisi. Varsinkin modernissa R&B-musiikissa efektistä on tullut Lil Waynen ja ohjelmaa kaikissa hiteissään käyttäneen T-Painin vanavedessä se soundi, josta aikamme pop-hitit todennäköisesti tullaan muistamaan. Väitös, että efekti on nykyään ylikäytetty, on karkeaa vähättelyä.
Minkälaista soppaa West sitten saa aikaiseksi 80-luvun rumpukoneesta, sydänsärystä ja Auto-Tunesta? Erittäin eriskummallista on yksinkertainen vastaus. 808s & Heartbreak on niin hämmentävä albumi, että enemmän kuin nykyajan R&B-musiikkia se muistuttaa outsider-taidetta. Ensimmäinen tosiasia on, että West ei käytä Auto-Tunea pelkästään efektinä, vaan hän ei todellakaan osaa laulaa. Auto-Tunen robottimainen väpätys ei pysty naamioimaan sitä, että Westin ääni on yksinkertaisesti mitätön ja alavireisyyteen taipuvainen. Ohjelma pitää kyllä miehen ölinän nuotissa, muttei tee hänen laulustaan erityisen miellyttävää kuunneltavaa.
Vielä surkeampia kuitenkin ovat Westin rehellisen tunnustukselliset sanoitukset, jotka ovat joitakin avuttomimmista väsäelmistä, joita on pop-levyllä kuultu. Welcome To Heartbreakissa mies tilittää käsittämättömän falskisti ja kömpelösti, kuinka vaikeaa hänen yksinäinen miljonäärielämänsä on: ”My friend showed me pictures of his kids/ And all I could show him was pictures of my cribs/ He said his daughter got a brand new report card/ And all I got was a brand new sports car” tai ”My god, sister getting married by the lake/ But I couldn't figure out who I'd wanna take/ Bad enough that I showed up late/ I had to leave before they even cut the cake.” Traagista. West vaikuttaa mieheltä, joka ei ole elämässään lukenut yhtään kirjaa, mutta nähnyt sitäkin enemmän huonoja Hollywood -elokuvia ja kuunnellut karmivaa listapoppia. Niinpä hän kysyy Heartlessissa ex-siipaltaan: ”How could you be so Dr. Evil?” ja kertoo tämän olevan ”hot and cold”.
Pohjat vedetään kuitenkin melodisesti loistavassa Robocopissa, jossa West ripittää naista, joka ei anna hänen bilettää rauhassa: ”Cause I don't want no robocop/ You movin' like a robocop/ When did you become a robocop?/ No I don't need no robocop”. Samaisesta kappaleesta löytyy myös sellaisia klassikkoriimejä, kuten ”Who knew she was a drama queen/ That'll turn my life to Stephen King's” ja ”Oh your kidding me/ You must be joking/ Or you are smoking/ Oh oh your kidding me/ Oh your kidding me/ Ha ha that was a good one/ You're first good one in a while.”
Sanoitukselliset pohjanoteeraukset ja nihkeät vokaaliefektit eivät kuitenkaan hämärrä sitä faktaa, että musiikillisesti 808s & Heartbreak on kuitenkin kohtuullisen onnistunut. Parhaimmillaan sen kylmän elektroninen syntetisaattoripop toimii loistavasti (minimalistinen Say You Will, rytmisesti iskevä Love Lockdown ja Tears for Fearsia lainaileva Coldest Winter) ja albumin keskivaiheen pirteämmät tanssikappaleet (The Neptunesia muistuttava iloluontoinen Paranoid, em. absurdiudessaan huvittava jousieepos Robocop ja yllättävän tunnelmallinen Street Lights) ovat suorastaan ekstaattisia masentuneen tilityksen keskellä. Välillä Kanye West on niin kertakaikkisen kömpelö, että vaikutelma on enemmän sympatiaa kuin ärsytystä herättävä.
Toisaalta levyn päättävä livenä nauhoitettu freestyle-veto Pinocchio Story on yksinkertaisesti kauhea. Westin laulunäänen heikkoudet ovat melodisesti tympivässä ja ylipitkässä kappaleessa valitettavan esillä. Pahinta kuitenkin ovat kappaleen todellisuudesta erkaantuneen supertähden mielen sisuksia penkovat sanat, jotka palaavat Welcome to Heartbreakin ”rikaspoikarukka”-tilitykseen: ”Do you think I sacrificed real life/ For all the fame, the flashing lights”, ”Do you really have the stamina/ For everybody that sees you and that say where's my camera?/ For everybody that sees you and says sign the autographs” ja ”And there is no Gepetto to guide me/ No one right beside me.” Ilmeisesti West näkee itsensä jonkinlaisena modernina Pinokkiona – hän haluaa muuttua oikeaksi pojaksi epäilemättä rankan julkkiselämänsä sijaan.
Westin fanit voivat kuitenkin levätä rauhassa, ei hänestä taida saada ”tavista” tekemälläkään. Juuri omat lenkkarinsa Louis Vuittonille suunnitelleen Westin tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu mm. 10 Fatburger-ravintolan avaaminen Chicagoon, pyrkiminen harjoittelijaksi ”suuren eurooppalaiseen muotitaloon” ja huhujen mukaan nimensä vaihtaminen Martin Louis The King Jr.:ksi.
Teksti: Kimmo Vanhatalo
Linkit: Kanye West @ MySpace
Julkaistu 1.2.2009
