Vuonna
2004 uransa aloittanut Kurki on päätynyt debyytti-levynsä julkaisussa
kiitettävään perinnerikkaaseen ratkaisuun. Albumi nimittäin
julkaistaan ensisijaisesti vinyylimuodossa. Sen verran on annettu periksi
nykyajan vaatimuksille, että lätty on saatavilla myös digitaalisena
latauksena. Koska vinyyli rahisee, voi olettaa, että jostain hieman perinteisemmästä
genrestä on kyse. Kurjen kohdalla kyseessä on rock-musiikin progressiivisempi
laita. Ei tosin missään sellaisessa muodossa, johon kuuluvat liehuvat
viitat, metrien korkuiset syntetisaattorirakennelmat ja 20 minuuttia kestävät
moniosaiset opukset. Yhtye itse kuvailee musiikkiaan "maalailevaksi rockiksi"
ja onhan se ihan passeli termi tälle musisoinnille.
Aika rauhallisissa ja enemmän tunnelmaan kuin napakkoihin biiseihin nojailevalla pohjalla mennään. Yhtyeen soittoniekat ovat kaikki tasokkaita, mutta mitään erityisiä järisyttäviä yksilösuorituksia ei tällä kertaa irtoa - soitto on vain kautta linjan pikkutarkan virheetöntä. Välillä ehkä hiukan turhankin särmätöntä, mikä usein nousee ongelmaksi, kun tällaiset pop-jazz-opisto -tasoiset muusikot iskevät viisaat päänsä yhteen. Perusyhtyesoitinten lisäksi Kurjen musiikille antavat retroprogeilmettä vanhanaikaiset vintagesynat, vähän samaan tapaan kuin esim. Liekillä. Mukana on ainakin myös saksofoni. Liekki onkin yksi niistä yhtyeistä, joka tulee paikoitellen mieleen Kurkea kuunnellessa - lähinnä melodioiden tasolla. Kurjen kappaleet ovat kuitenkin pidempiä (keskimäärin 7 min per biisi) ja vähemmän persoonallisia. Ehkä taustalla ovat vain samat progevaikutteet. Lisäksi innoitusta on haettu folkista ja perinteisestä suomirockista.
Kurjella on kuitenkin eräs vakava ongelma, joka tahtoo rampauttaa koko bändin. Ainakin tällä levyllä yhtyeen jokainen biisi on käytännössä identtinen. Pituus vaihtelee, mutta tempo, laulumelodia, kitarakuviot ja tunnelma ovat häiritsevän samankaltaisia. Sanoituksissakin liikutaan yhtenäisellä luontokuvia vilisevällä kevyen mystisellä linjalla. Varsinkin taivaaseen liittyvät meteorologiset ilmiöt ovat ilmeisen lähellä Kurjen sydäntä - sade, tuuli ja pilvet näyttäytyvät sanoituksissa ahkerasti. Jotain kuvaa antavat kappaleiden nimet, kuten Pilvilaivat, Perhosen siiven kuvioissa ja Kaukaisen maan laulut. Kun kolmas kappale alkaa samankaltaisella syntetisaattorilla, kitaralla ja laulajatar Kaiti vetää päälle sinänsä kauniilla äänellään lähes täsmälleen saman melodian, alkaa homma vähän kyllästyttää. Lopulta levystä ei oikein muodostu kokonaisuutta, vaan se tuntuu jäävän kesken. Näistä turhan samankaltaisista kappaleista ei kertakaikkiaan synny yhtenäistä albumia, vaan ne muistuttavat enemmän viittä kappaletta vaikkapa MySpace-sivujen soittimessa.
Vahvuutena levyllä on luonnonmystinen ja maalailevan haaveellinen tunnelma, joka toimii varmasti niille, jotka sellaista hakevat. Melodiatkin ovat paikoitellen kauniita. Mutta toistaiseksi Kurki toimii vain yksittäisten kappaleiden, ei pitkäsoiton tasolla. Lisää vaihtelua, omaa ilmettä ja särmää jää kaipaamaan.
Teksti: Kimmo Vanhatalo
Linkit: Kurki
@ MySpace
Julkaistu 23.6.08
