Kutosen tiistai-iltaan veti kohtuullisen määrän porukkaa melko erikoinen kattaus: Tuoretta avant-noise-ihmettä Fuck Buttonsia lämmitteli Kallion elektro-perusnaamat Imatran Voima. Kymmenvuotista taivaltaan tänä vuonna juhlistava kaksikko tarjoili tutusti tasokkaan keikan, jota ryyditti krapulaisen lupsakka, jos ehkä hiukan sisäänpäinlämpiävä huumori biisien välillä. Setin aluksi kuultiin uutta materiaalia, jonka kuulaat ja ajoittain acid house-henkiset soundit toivat tervetullutta vaihtelua kaksikon perinteiseen ulosantiin. Siihen rivompaan elektroon päästiin kuitenkin pian, ja kyllähän nämä pojat hommansa osaavat. Ei tällä nyt pankkia räjäytetty, mutta ihmekös tuo: IVO:n musiikki kuuluu klubille eikä taiteellisen parransukimisen alkulämmittelyksi.
Indie-hypen kiertokulussa toistuu tietyin väliajoin se vaihe, jolloin innostutaan erityisen (ja usein myös tarkoituksellisen) vaikeasta artistista. Viimeksi "keisarin uudet vaatteet" -sävyjä saanutta hehkutusta on nauttinut ennen Roskilden keikkaansa Suomessa piipahtanut duo nimeltä Fuck Buttons. Täysin tyhjästä temmattua Street Horrrsing -esikoisen saama suitsutus ei ole: levyä vaivaavasta monotonisuudesta huolimatta sen intensiivisimmät hetket tribaalihenkisine rumpuosuuksineen herättävät toiveita villistä ja ainutlaatuisesta live-kokemuksesta. Valitettavasti Kuudennen linjan keikalla naimanappuloiden huonot puolet pikemminkin korostuivat.
Yhtyeen musiikki rakentuu varsin rajoitetulle paletille: useimmat kappaleet koostuvat taustalla looppaavasta melodianpätkästä, tahallisen kömpelöstä konerytmistä sekä ennemmin tai myöhemmin päälle jyräävästä feedback-noisevallista, jonka raastavuutta alleviivataan lelumikkiin karjutuilla, no, sanotaan vaikka "vokaaliosuuksilla". On vaikea ymmärtää bändistä esitettyjä vertauksia My Bloody Valentineen. Päällisin puolin samalle melodisuuden ja meluvallin kontrastille rakentuvasta perusideasta kun puuttuu MBV:n eteerisyys ja katarttisuus lähes kokonaan. Fuck Buttons luo intensiivistä äänimaisemaa, joka pakottaa huomion itseensä. Raaka, feedbackin läpi ajettu ja kömpelösti koliseva soundi vavahduttaa aluksi, mutta etenee vain harvoin mielenkiintoisiin tai ennalta arvaamattomiin suuntiin.
Vain alkupuolella keikkaa kuultu Ribs out herätteli horroksesta eläimellisten urahdusten ja alkukantaisen rummutuksen varaan kehitellyllä painajaismaisella viidakkotunnelmoinnillaan. Toisena poikkeuksena voisi pitää Better tomorrow -kappaletta, jonka 4/4-biitti ja sen kanssa epäsynkassa huojuva syntetisaattoritausta osoittavat yhtyeen omaavan kieroa huumorintajua tanssimusiikin kliseiden suhteen. Konemusiikkielementit on ilmeisen tarkoituksellisesti riisuttu dynaamisuudesta ja groovesta. Sen sijaan ekstaattisuutta tavoiteltiin hautaamalla house-tausta kappaleen edetessä meluvallin ja kiljumisen alle. Tämä olisikin ihan hauska idea, ellei lähestulkoon jokaisessa edeltävässä kappaleessa olisi noudatettu samaa logiikkaa.
Liian usein yhtyeen meuhkaaminen oli yksinkertaisesti tuskaista, paikallaan junnaavaa ja tylsää. Bändi "rankaisee", mutta sen tuottama kipu vastaa dominan ruoskintasession sijaan arkisen jäytävää päänsärkyä. Tilannetta ei paranna se, että yhtyeen habitus live-esiintymisessä käy käsi kädessä musiikin luoman, akateemisen kuivakan ja ilottoman vaikutelman kanssa: vähäeleisen rutiininomaista läppäreiden edessä seisoskelua piristi vain satunnainen rummun takominen sekä sinänsä ilahduttavasti edellä mainitun lelumikin tunkeminen kurkkuun lauluosuuksien aikana.
Kuutosen yleisö otti yhtyeen vastaan suhteellisen innostuneesti. Sivukorvalla kuultuna tuli sellainen vaikutelma, että aika moni oli hämääntynyt aktin määrittelystä ”elektro-kokoonpanoksi” jossakin tapahtumailmoituksissa, ja luullut tulevansa kuulemaan meluisaa elektropoppia Justicen hengessä. Odottamattomana yllätyksenä Fuck Buttonsin tylytys oli monelle varmasti piristävä kokemus. Sen sijaan nappuloiden levyä jonkin aikaa toiveikkaana kuunnellut joutui pettymään. Mitään primordiaalista transsia kohti kurottelevaa ekstaattisuutta ei ainakaan tällä kertaa ollut luvassa, ja paljon pienemmillä panoksilla ei tällaista möykkää kannattaisi tehdä.
Teksti: Tommi Kemppinen
Kuva: http://www.fuckbuttons.co.uk/
Linkit:
Julkaistu 26.6.2008
