”Vaikka
olen kuollut ja kuopattu, niin eipä tunnu missään.”
Näinhän tämä alkaa, hautajaismarssiksi hidastetun kansanlaulun sävelellä. Puolen minuutin mittainen intropätkä toimii kuulijalle helpottavana todisteena siitä ilmeisestä tosiseikasta, ettei Viikate ole yllättäen päättänyt vaihtaa estetiikkaansa. Heti perään kuultava ”Elämä kuin” vahvistaa asian lopullisesti. Biisi on aika nopeatempoinen, mutta jähmeä metalliversio twist-kompista, säröisen taustan päälle rautalankaa vetävä liidikitara ja kaihomielinen kertosäe saavat sen kuulostamaan hyvin yksiselitteisesti Viikate-musiikilta.
Ramones, AC/DC, Viikate. Näitä kolmea yhdistää ainakin se ajatus, ettei yhtyeen tarvitse muuttua. Kouvolalaiset aloittivat nimimerkkien Kaarle ja Simeoni Viikate muodostavana duona viime vuosituhannen puolella ja tarjoilivat jo ensimmäisellä täyspitkällään Noutajan valssi (2000) aika lailla saman keitoksen kuin nytkin, toki huomattavasti kolhommin toteutettuna. Kaajärven rannat (2002) ja varsinkin Surut pois ja kukka rintaan (2003) olivat yhtyeen ensimmäiset klassikot, tuskin vähiten siksi, että keikkamiehityksen vakiinnuttua Viikatteesta tuli oikea bändi. Sen jälkeen porukka onkin sitten tehnyt samaa levyä enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Suosio on tasaisesti kasvanut: Suomessahan bändeistä aletaan tykkäillä vähitellen, sen sijaan että rynnättäisiin ostamaan läpimurtolevy ja syljettäisiin follow-upin päälle jo vuotta myöhemmin.
Niinpä Kuu kaakon yllä on aika itsestään selvästi tapaus vain niille, joille edeltäjänsäkin olivat. Jollain tavalla Kaarle kumppaneineen näyttää pyrkineen isoimpaan tuotantoonsa tähän asti. Kansi tuo luonnonmelodramatiikassaan mieleen Nightwishin, ”Avoimen maan äärellä” –biisissä on jousia ja koskettimia, ”Korpi” taas kestää kokonaiset 8 minuuttia. Kun toiminta on silti jykevästi paalutettu tuttuun Viikate-maaperään, voi tällaiset koristeet ottaa ihan virkistävänä vaihteluna. Kokoonpano on silti parhaimmillaan siinä, mitä se yleensäkin tekee.
Mitä se sitten yleensä tekee? ”Rautalankahevi” on yleisimmin kuultu tiivistys. Soundillis-melodisesti toki osuva sellainen. Viikate soittaa Agentsia raskassoutuisella paatoksella. Konseptissa ei tietenkään olisi mitään järkeä, ellei Kaarle V. olisi nyky-Suomen parhaita populistisia iskusävelmänikkareita. Mies on jo ehtinyt tekaista ainakin kokoelmalevyllisen hevikansan kansanlauluja.
Vähän kuin Kotiteollisuudella, on Viikatteellakin kaksi biisiä: nopea ja hidas. Viikatteella ne vain ovat perkeleesti parempia. Laulajana Kaarle ei ole mikään kultakurkku, mutta aivan kuten Joey Ramonen tapauksessa, miehen soundiin on ehtinyt leimautua: luultavasti se sopii parhaalla mahdollisella tavalla juuri tähän musiikkiin.
Jatkuvat höpinät hirttoköydestä, talvisista metsistä, kuun valaisemasta järven jäästä, viinanjuonnista ja häipyneistä rakkauksista ovat aina synnyttäneet Viikatteen levyjen ympärille omanlaisensa sarjakuva-angstisen tunnelman. Kaarle Viikatteelle Kahdeksan surmanluotia on samaa kuin huonot kauhusarjakuvat Ramonesin pojille. Miehen suhde suomalaiseen ahdistusperinteeseen on niin monikerroksinen, että jo pelkästään biisinnimeä ”Aaveissa vainko olet mun” voi miettiä monelta kantilta. Onko se pelkkä halpa heitto, vaiko itse asiassa terävänäköinen kommentaari synkistelevien rakkaudenmenetyslaulujen traditioon?
Tietysti ”Viina, terva ja hauta” on otsikkona vielä parempi, ja lause ”Tiedäthän, solmu kravatin kantaa niin synnit kuin tekijätkin” parasta tällä levyllä.
Islantilainen sarjakuvapiirtäjä Hugleikur Dagsson on tuotannossaan (mm. albumi Saako tälle edes nauraa?) erikoistunut tuomaan vastenmieliset, pelättävät, vihattavat ja kauhistuttavat asiat kosketusetäisyydelle juuri siten, että niille on kerrankin lupa nauraa. Samalla tavoin Viikate tekee kylmäävistä suomalaisen kulttuurin tilastollisista tosiasioista – alkoholista, ahdistuksesta, itsemurhista, loputtomasta pimeydestä – viihdettä. Ja kello kahden maissa yöllä, jos kuulija vielä on pystyssä, hekottelu keskeytyy, kun sitä huomaakin tipan linssissään.
Teksti: Niko Peltonen
Viina, Terva & Hauta -video:
Julkaistu 10.10.2009
