Kuusi - Artikkelit

Kuusi-klassikko: X: Los Angeles (Slash, 1980)

"20. helmikuuta 1948 syntynyt Tyson "Ty" Kindell kasvoi musiikin parissa. Hänen isänsä oli soittanut työkseen big bandeissä ja aloitti poikansa koulimisen varhain. Pienestä pitäen isä kannusti Kindelliä kokeilemaan eri instrumentteja ja poika oppikin nopeasti soittamaan mm. viulua, haitaria, banjoa, saksofonia, huilua ja pianoa. Kitaran nuori Ty löysi jo kuusivuotiaana. Vaikka muiden instrumenttien hallitseminen johti hänet marssiorkesteriin ja koulun jazz-bändiin, se oli kitara, joka johdatti Kindellin koettamaan onneaan maailmalle vuonna 1966. Hän kierteli 60-luvun lopun ympäri Amerikkaa soittelemassa erilaisissa kokoonpanoissa ja säesti mm. Etta Jamesia ja Johnny "Guitar" Watsonia. 70-luvun alussa hän soitti tuolloin uransa pohjalle pudonneen Gene Vincentin yhtyeessä. Keikkaa ei kestänyt kauan, Vincent kuoli vuotavaan mahahaavaan vuoden 1971 lopulla..."

Lue lisää

Vuoden levyt 2009 (Kimmo Vanhatalo)

Lue lisää

Big Star ja Alex Chilton: Helinästä hulluuden rajoille

"On tunnettu totuus, etteivät taiteilijat useinkaan ole omien töidensä suhteen kovin hyviä kriitikkoja. Yksi selvin esimerkki tästä on Alex Chilton, joka ei kerta kaikkiaan kykene ymmärtämään palvontaa, joka on suunnattu hänen sekä säveltäjä/laulaja/kitaristi Chris Bellin, basisti Andy Hummelin ja rumpali Jody Stephensin muutaman vuoden 1970-luvun ensimmäisellä puoliskolla vaikuttaneelle Big Star -yhtyeelle. Aikanaan Big Starin levyt eivät myyneet juuri mitään, vaikka saivatkin kriitikkojen kehuja, mutta aika on osoittanut sen Velvet Undergroundin rinnalla yhdeksi rockin olennaisimmista kulttibändeistä. Big Star tunnetaan yhtenä powerpop-tyylin tärkeimmistä yhtyeistä, mutta sen vaikutus vaihtoehtorockin syntyyn ja erityisesti genren melodisempaan kenttään on ollut valtava. Teenage Fanclub, The Replacements, R.E.M., Wilco ja Ryan Adams ovat vain joitain niistä nimistä, jotka ovat paljon velkaa tälle aikanaan tuntemattomalle bändille Mephisistä..."

Lue lisää

Suorien sanojen mies: keskustelua Anssi Kelan kanssa

"Taannoisen Vittuilua Viiskulmasta –kolumnisarjani 10. osassa kirjoitin Anssi Kelasta aika ilkeästi. Pidin hänen Nummela-albuminsa jättimenestystä osoituksena suomalaisten rakkaudesta keskinkertaisuuteen. Sentään vertasin Kelaa ja Lauri Tähkää ensin mainitun eduksi.
Alkukesästä sain sitten sähköpostia Kelalta, joka oli tullut lukeneeksi kirjoitukseni. Odotusten vastaisesti tarjolla ei ollut tulta ja tulikiveä kriitikon niskaan, vaan haastattelupyyntö. Kela arveli jännitteisen haastattelutilanteen synnyttävän kiinnostavampaa journalismia kuin mitä hänestä yleensä tehdään. Pyyntöön oli luonnollisesti pakko suostua, ja nyt Kelan neljännen albumin, Aukio-nimisen tarinallisen kokonaisuuden, ilmestyttyä on aika saattaa lopputulos julkisuuteen. Todettakoon varmuuden vuoksi, etten suinkaan lähtenyt haastattelemaan Kelaa päästäkseni vittuilemaan hänelle. Tarkoituksena oli enemmänkin ottaa selvää, miksi hän tekee sellaista musiikkia kuin tekee.
Haastattelupaikaksi valikoitui Café Jugend Esplanadilla. Sinänsä hienoa vanhanaikaista ympäristöä rasittaa tietty lounaspaikkahenki, mutta äänisaasteesta ei tarvitse muutenkaan välittää, kun toimittaja ei saa mp3-soitinta edes nauhoittamaan. Mennään siis kynän ja paperin avulla..."

Lue lisää

Kuusi-klassikko: The Smashing Pumpkins: Mellon Collie and The Infinite Sadness (Virgin, 1995)

"Kun Smashing Pumpkins aloitti kolmannen levynsä, mahtipontisesti nimetyn Mellon Collie and The Infinite Sadnessin tekemisen, se oli jo pahoissa ongelmissa. Vuonna 1993 julkaistun toisen levynsä Siamese Dream jälkeen yhtye oli kertaheitolla noussut yhdeksi 1990-luvun alun vaihtoehtorockräjähdyksen suosituimmista bändeistä – levy oli myynyt maailmanlaajuisesti yli 6 miljoonaa kappaletta. Samalla se kuitenkin oli murtumassa laulaja/kitaristi/säveltäjänsä Billy Corganin yksinvallan, ihmissuhde- ja huumeongelmien, sekä raastavan arvostuksen puutteen alla. Siamese Dreamia levyttäessä Corgan oli lihonut, masentunut, eikä uusia kappaleita ollut millään tahtonut syntyä. Samalla yhtyeen kyyhkyläisten, kitaristi James Ihan ja basisti D'arcy Wretzkyn, rakkaussuhde romahti ja rumpali Jimmy Chamberlinin huumeongelma paheni pahenemistaan..."

Lue lisää

Tehdä hyvä levy ja kuolla: keskustelua Joose Keskitalon kanssa

"Kuusessa ei ole tähän asti harrastettu artistihaastatteluja, mutta nyt on aika rikkoa tämäkin kuparinen. Kohtasimme punavuorelaisessa olutravintolassa laulaja-lauluntekijä Joose Keskitalon, joka kolmen aiemman albuminsa myötä on noussut uskonnollisista piireistä vaihtoehtoisen suomalaisen populaarimusiikin tähdeksi. Maaliskuun alussa ilmestyvä neloskiekko Tule minun luokseni, kulta tuntuu tekijästään jopa niin definitiiviseltä, että muuta ei enää tarvitsekaan tehdä. Kuinka vakavasti tämä pitäisi ottaa, se jää ajan paljastettavaksi…"

Lue lisää