Ilmainen on uusi musta eli musiikkivallankumous tulee. Oletko valmis?
Vallankumous on täällä! Ainakin toistaiseksi ja aika pienimuotoisena,
mutta hei, nautitaan siitä niin kauan kuin sitä kestää.
Viime syksynä Radiohead julkaisi uuden levynsä ”In Rainbows”
lähes ilmaiseksi netissä, mikä sai levy-yhtiöpomot ympäri
läntistä pallonpuoliskoa vetämään ökysikarisauhunsa
väärään kurkkuun. Olihan näitä äänilevyjä
tietty ladattu ilmaiseksi jo lähes kymmenisen vuotta, (90-luvun lopussa
piti kyllä tyytyä yhteen biisiin kerrallaan, koska harvalla oli
laajakaistaa) mutta koko kansan huvia p2p-ohjelmien kanssa leikkimisestä
tuli vasta muutama vuosi sitten. Kuten kaikki hyvin uutisotsikoista tietävät,
homma on mennyt siihen, että maailma on pullollaan nuoria musiikkifaneja,
jotka eivät ole varmaan eläessään ostaneet yhtään
levyä, mutta silti pitävät hallussaan kymmenien tuhansien kappaleiden
”levykokoelmia”. Levy-yhtiöt ovat olleet hädissään
jo jonkin aikaa, ja kaikenlaisia kopiosuojausjärjestelmiä kehitellään
ja tekijänoikeuslakeja
säädellään samalla, kun miljoonat ihmiset latailevat iloisesti
ilmaista musaa välittämättä paskan vertaa levy-yhtiöiden,
päättäjien tai artistienkaan valituksesta. Ja nyt sitten yksi
maailman tunnetuimmista rock-yhtyeistä julkaisi levynsä niin, että
siitä sai maksaa vapaavalintaisen summan. ”In Rainbows” ladattiin
miljoonia kertoja ja ilmeisesti monet myös maksoivat siitä ihan
mukavasti, sen sijaan, että olisivat maksaneet siitä pari senttiä.
Samoin levystä tehty hienompi tuhdit 40 puntaa maksanut ”Discbox”
-versio meni kuin kuumille kiville. Voisiko olla, että ihmiset ovat yhä
valmiita tukemaan kunnioittamiensa artistien toimintaa antamalla heille vapaaehtoisesti
rahaa? Eivätkö musiikkifanit olekaan röyhkeitä, moraalittomia
maantierosvoja, jotka haluavat viedä miljonäärirocktähdiltä
viimeisetkin roposet? Kuinka näiden raukkojen pitäisi nyt ostaa
antiikkihuonekaluilla varustellut maalaiskartanonsa, loistoautokokoelmansa
tai rahoittaa huumeidenkäyttöään? Hei, ainahan voi vain
pyytää! Ihmiset perkele haluavat luopua rahoistaan. Unohtaa arjen
ja kuluttaa.
Rock ja pop-musiikki onkin nykyään samalla tavalla elämysbisnestä kuin kaikki muutkin bisneksen haarat. Artistit yrittävät epätoivoisesti keksiä uusia tapoja lisätä sisältöä julkaisuilleen, kun ei se perinteinen musiikki enää riitä. Bändit ovat viimein tajunneet, että brändin myynnissä on kyse nimenomaan brändin, ei itse tuotteen, myymisestä. Toistaiseksi nämä ilmaiseksi musiikkiaan jakavat taiteilijat ovat olleet poikkeuksetta hyvin modernin teknologian hallitsevia ja hiukan uransa ehtoopuolelle siirtyneitä tapauksia (monet uudet bändit mielellään maksaisivat faneilleen, jotta heidän musiikkiaan joku kuuntelisi tänä ylitarjonnan aikakautena). Kyllähän Radiohead tietty on yhä yksi maailman suosituimmista yhtyeistä, mutta monet sen fanit kuitenkin muistelevat yhä kyynel silmäkulmassa ”The Bendsiä” ja ”OK Computeria”. Eipä sitä montaa ihmistä maailman päältä varmaan löydy, jonka suosikkilevy olisi ”Amnesiac” saati ”Hail to The Thief”. No Radioheadin uhkapeli ainakin kannatti. Täytyyhän sen tuntua kurjalta, kun kerran on päässyt nauttimaan maailman kovimman bändin maineesta ja homma alkaa vähitellen hiukan luisua käsistä. Nyt bändi taas on maineensa huipulla ja vuoden alussa perinteisenä cd:nä julkaistu ”In Rainbows” debytoi sekä Billboardin että Englannin listan ykkösenä.
Samaa rautaa ryhtyi takomaan myös toinen rakastettu, mutta hiukkasen has-beenin maineeseen joutunut rock-jättiläinen, nimittäin Nine Inch Nails. Jo edellisen levynsä ”Year Zero” kanssa Trent Reznor ja kumppanit työstivät sellaista nettimainoskampanjaa, että itse levykin jäi sen varjoon. Mutta mitäs siitä, kun nimi pysyy jotenkin otsikoissa. Nyt Reznor on julkaissut uuden 36:n raidan instrumentaalikokonaisuuden ”Ghosts I-IV”. ”Levyt” julkaistiin ilmaisena latauksena (vain osa I), 5 dollarin latauksena, jossa ei ole mitään ylimääräisiä krumeluureja, ja tästä ylöspäin kunnes lopulta kallein fyysisiä levyjä ym. roinaa sisältävä paketti, ”Ultra Deluxe Limited Edition” maksaa 300 dollaria. Taas kerran jengi on valmis kaivamaan lompakkoaan. Kaikki ”Ultra Deluxe Limited Editionin” 2500 kappaletta on jo myyty loppuun. Tiedä häntä sitten, onko näillä kyseisen paketin ostaneiden ”tosifanien” todellisena päämääränä myydä hässäkkä monikertaisella voitolla Ebayssa (kallein kappale menee tällä hetkellä noin 2500 dollarilla ja levy ilmestyi siis 2. päivä maaliskuuta eli tätä kirjoittaessa 6 päivää sitten. Nopeaa toimintaa, NIN-fanit!), mutta ainakin Trent sai pelkästään tästä versiosta huimaavat 750 000 dollaria! Voittoakin taitaa tulla aika pirusti, kun levy-yhtiön ahneet välikädet eivät ole nappaamassa omaa osaansa hikisiin kouriinsa… Aika hyvin projektilta, joka syntyi jamittelun ja improvisaation muodossa kymmenessä viikossa. Kuten Trent itse projektin info-sivulla kirjoittaa sen syntyvaiheista: ”Mitä tahansa syntyykin, se julkaistaan jossain muodossa”. Ilmeisesti paljon syntyi ja helpolla ja julkaisuformaatteja kyllä löytyy, kun mielikuvitusta riittää. Tiedä häntä mikä on musiikin laadullinen taso, mutta eipä se tässä keskeistä olekaan. Bändien fanit ostavat idoleiltaan ihan mitä vaan, kunhan mukana tulee kaikkea kivaa sälää ja jos se on vielä mahdollisimman harvinainen. Pitää huomata myös, että sekä Radioheadin että NIN:in fanien joukossa on todennäköisesti huomattavan vähän köyhiä teini-ikäisiä. Tässä myydään keräilykamaa ja nostalgiaa kolmikymppisille kuluttajille, joilla monella alkaa koulutuksen päätyttyä ja ”uran” alettua rahaa riittää poltettavaksi. Samalla yhä näyttää siltä, että rahallinen arvo antaa arvoa myös taideteoksen sisällölle. Olisi kiinnostava tietää kuinka aktiivisesti ilmaiseksi ladattuja levyjä itse asiassa kuunnellaan. Kun vaihtoehtojen määräkin on käytännössä rajaton, alkaa valinnan tekeminen olla periaatteessa mahdotonta.
Hiukan toisenlainen lähestymistavan tarjoaa vastikään oman ilmaisen levynsä ”You Cross My Path” julkaissut The Charlatans. Tässä nyt on edellä mainittuja selkeämmin täysiverinen has-been-yhtye. Brittipop-buumin aikoina jo vuonna 1990 perustettu ”madchester”-henkinen yhtye sai sekin osansa kakusta ja varsinkin vuonna 1995 julkaistu ”The Charlatans” -levy myi, mutta monien aikalaistensa tapaan suosio hiipui vähitellen, kun jengi siirtyi uusien juttujen pariin. Bändi kuitenkin jatkoi valitsemallaan tiellä ja julkaisi useita levyjä, jotka ilahduttivat lähinnä yhtyeen hupenevaa fanijoukkoa. Tilanne oli ymmärrettävän synkkä vaikka täytyy sanoa, että nämä kaverit tekevät musiikkia takuulla nimenomaan sen musiikin takia, koska ovat näin kauan jaksaneet duunia painaa. Joka tapauksessa Radioheadin vanavedessä jollain yhtyeen jäsenellä tai sen manageriportaassa yllättäen välähti. Julkaistaan levy perkele ilmaiseksi, kun siitä vielä ehtii kalastella jonkinmoisia lehtiotsikoita. Kerrankin tämä retroilustaan tunnettu bändi oli kehityksen kärjessä. Kyllä se varmaan kannattikin. Levy on ennakkoraporttien mukaan ollut The Charlatansin mittapuulla jättimenestys. Jos nämä ilmaisen levyn ”myyntiluvut” laskettaisiin, yhtye olisi ollut Englannin listan kakkosena. Rahaa jannut saavat varmasti aivan tarpeeksi Xfm-radiokanavalta, jonka kanssa homma yhteistyössä hoidettiin ja joka levyn ilmeisesti sponsoroi. Kummatkin osapuolet saavat valtavan määrän mainosta ja uusia kuuntelijoita, ja kansa saa sitä helvetin ilmaista musaa, mitä se tuntuu janoavan enemmän kuin mitään muuta maan päällä. Kivana lisänä musiikkikin on tällä levyllä ihan hyvää!
PS. Mielenkiintoisena lisänä voi mainita, että kaikesta kohusta huolimatta Radioheadin levyä ei enää halpalatauksena saa. Hupia kesti siis sen pari kuukautta, jos sitäkään.
Täältä voi fiilistellä, latailla ja ostaa NIN:n Ghostia
Täältä voi puolestaan ladata ”You Cross My Pathin”
Ja valitsemallasi p2p-ohjelmalla saat ilmaiseksi kaikki maailman levyt ja leffat!
Teksti: Kimmo Vanhatalo
Julkaistu 16.3.2008
