Suomen singlelistan ainoa varsinainen uutinen tällä viikolla liittyy
listan koontimekanismeihin. Ehdin jo hetken aikaa hämmästellä,
miksi kummassa kärjessä jatkavan Madonnan takana on uutuuksina kaksi
biisiä Irinan vuoden vanhalta albumilta - ”Pidä kii”
ja ”Liiba laaba”. Sitten Timo Pennanen paljasti blogissaan, että
näitä kappaleita on Nokian musiikkikauppasysteemin markkinointitempauksena
saanut ladata ilmaiseksi. Lataukset on sitten
katsottu listakelpoisiksi. Täytyy kyllä sanoa, että listoja
toteuttavat tahot tässä maassa eivät ymmärrä mistään
mitään. Seuraavaksi varmaan kehitetään joku keino huomioida
vertausverkkopiratismikin singlelistoilla.
Korkein oikea uutuus on Radioheadin ”Nude” sijalla 7. Tässä tapauksessa veikkaisin selitykseksi fyysistä myyntisingleä, jolta löytyy b-puoliherkkuja. En siis tiedä, onko sellaista, mutta tuntuisi loogiselta, ei kukaan varmaan haluaisi muuten ostaa albumiraitaa levyltä, jonka on niin ikään aikanaan saanut... niin, ilmaiseksipa hyvinkin.
Albumilistalla tapahtuu paljon kaikenlaista. Edes Stockan Hullut päivät eivät tällä kertaa pääse vaikuttamaan aivan kärkikahinoihin, jossa kevään kovat uutuudet kisaavat keskenään. Poets Of The Fallin pudotessa neljänneksi asti kärkipaikan vie... Jippu. Espoon Springsteenin albumi Kuka teki minusta tän naisen nousee näin vakavissaan kilvoittelemaan Suomen kaikkien aikojen typerimmin nimetyn ykkösalbumin tittelistä. Lehtemme foorumilla Jipun artistikuvaa ehdittiin jo ruotiakin, joten tyydyn nyt hämmästelemään, kuka vittu näitä levyjä on ostanut. Kun Jippu jäi euroviisukarsinnoissa pahasti varjoon, eikä levyn ensisingle lähtenyt soimaan radioissa, olin jo varma että kiekko tulisi floppaamaan ainakin suhteellisen pahasti. Väärässäpä olin, ilmeisesti Jipulla on ihan oikeita faneja! (Mielenterveysongelmat ovat meidän aikoinamme tunnetusti yleistyneet huolestuttavassa määrin.) Veikkaan kyllä, että kyse on nimenomaan fanikäyttäytymisestä, ja ensi viikolla tullaan rytinällä alas.
Kolmantena avaa ruotsalainen metallilähettiläs In Flames, jonka edellinen Come Clarity pystyi hyödyntämään niin sanottua tammikuu-korttia listaykkössijan edestä. Uusi A Sense of Purpose tuo kuitenkin bändin uran toiseksi parhaan sijoituksen, ja debytoi lisäksi mm. jenkkilistan sijalla 28 – Ruotsissa tietenkin ykkösenä. Kunnioitettavan vahvan aseman bändi on siis kaikesta tylsyydestään huolimatta saavuttanut.
Sijat 5-10 ovatkin sitten Stockmannin myynnin määrittämiä. Seassa rimpuilee vain yhdeksänneksi jo luisuva Teräsbetoni. Syksyn hittilevyt PMMP:stä Vesa-Matti Loiriin tekevät kovia harppauksia, ja kaiken ruåtsalaisuuden kryynaa tietysti Kentin re-entry sijalle 10.
Uutuuksia löytyy top kympin alapuoleltakin, yhteensä tällä viikolla kymmenen kappaletta. R.E.M:in Accelerate kohtaa hyvistä arvosteluista huolimatta maassamme yleistä apatiaa. Sija 14 tarkoittaa ensimmäistä kärkikymmeniköstä hyytyvää albumia sitten muinaisen Greenin. Kansainvälisesti tarina on vähän toinen, kuten myöhemmin käy ilmi. Kilpi on sarjassamme ”bändejä, joiden kaupallinen kannattavuus ei vaan käy järkeen”. Luovasti nimetty IV-albumi jää sentään sijalle 16, selvästi kahta edeltäjäänsä alemmas.
Mielenkiintoinen uutuuspari sijoilla 20-21. Ylempänä I Walk The Line -yhtyeen Black Wave Rising, jolle olisin itse asiassa odottanut korkeampaakin debyyttiä. Ilahduttavasti se kuitenkin nujertaa singlemenestyjä Marikon Fabulous Tonight -esikoisen. Huomattavan alhainen avaussija tuntuisi viittaavan siihen, etten sittenkään ole ainoa porno-Marikoa melko kehnona imagotemppuna pitänyt.
Järkytyksen aiheita löytyy vielä loppupään uutuuksistakin. Sijan 31 Toto-yhtyeen The Collection herättänee haukotuksia, ellei satu tietämään, että kyseessä on laaja cd-boksi yhtyeen varhaistuotannosta. Ulkomaiset boksit ovat aivan aniharvinaisia näkyjä maamme listoilla, joten hiljaiseksihan se vetää, että Toto on tällaisen pystynyt listakantaan saattamaan. Vain suomalaiset voisivat saada päähänsä ostaa myöskin Strapping Young Ladin kokoelmaa. Viikon täydentää se pakollinen ohjelmanumero, listadebyyttinsä tekevä tuntematon suomalainen metalliryhmä, tässä tapauksessa Force Majeure, joka voisi yrittää edes pikkuriikkisen kovemmin tehdä itsestään kiinnostavan: omilla kotisivuillaankaan bändi ei kykene kuvailemaan musiikkiaan ”melodic heavy metal” -määrettä tarkemmin.
Britannian singlelistalla Estelle jatkaa kärjessä, top kymppiin eloa tuovat pari kovaa uutuutta. The Kooks taitaa loppupeleissä olla pelkkä Arctic Monkeys lite, mutta vitun suosittu se kotimaassaan on, ja kakkosalbumin eka single ”Always Where I Need To Be” pääsee suvereenisti kolmanneksi. Aika arvattavissa oli myös Mariah Careyn jenkkiykkösenä jatkavan ”Touch My Bodyn” kova debyytti kuudentena.
Albumilistalla Duffyn valtakauden päättää jo mainittu R.E.M, jonka vakain kannattajakunta taitaa tätä nykyä löytyä briteistä. Jopa halveksittu Around The Sun ylsi siellä kärkeen, ja ykkössija on bändille yhteensä seitsemäs. Selvästi taakse jää mittavasta singlemenestyksestään huolimatta mm. Estelle, jonka Shine avaa kuudentena. Viime viikon uutuuksista rytisten putoavat varsinkin Panic At The Disco (2-11) ja Foals (3-16).
Gnarls Barkleyn The Odd Couple on nyt sitten julkaistu Euroopassakin, huonoin tuloksin. Edellisen levyn ”Crazy” vietti viikkotolkulla aikaa brittien listakärjessä, mutta kakkosalbumi saa tyytyä avaussijaan 19. Suomessa ei kolkutella edes top 40:tä. Snoop Doggin Ego Trippin' debytoi lopulta Britanniassa keskinkertaisella 23. sijalla. Muista uutuuksista mainittakoon bluesrock-duo Black Keysin Attack & Release sijalla 34 ja pelkästään nimensä takia listan vihoviimeisellä sijalla 75 avaava albumi Professor Satchafunkilus & The Musterion. Musiikki kiekolla on varmasti yhtä kamalaa kuin nimikin, onhan tekijämiehenä tässä ”itse” Joe Satriani.
Mariah Careyn hallitsemalta Billboardin hittilistalta ei ole paljoa kerrottavaa. Kovin uutuus on Radioheadin ”Nude” sijalla 37. Briteissä biisi löytyi muuten sijalta 21.
Albumipuolella tapahtuu enemmän. Ykkönen vaihtuu jälleen, ja kärjessä on kyllä niin all-american -meininki, että ei muuta kuin stetson päähän ja burgeria huuleen. Osuvalla sukunimellä varustettu hattukantristara George Strait paukauttaa ykköseksi syvämietteisesti nimetyllä Troubadour-albumillaan. Lisää osviittaa miehen musiikillisesta maailmasta tarjoaa uusimman singlehitin nimi ”I Saw God Today”. Euroopassa täysin tuntematon Strait ei ole ihan tähdenlento, sillä mies on saanut vähintään yhden levyn Billboardin albumilistalle joka helvatan vuosi 1984 alkaen.
Pakkoko sen Straitin oli juuri tällä viikolla levynsä julkaista, sillä kakkosena debytoi sitten R.E.M. Saavutus on suhteellisesti ottaen vielä kovempi kuin briteissä, sillä niin sijaluku kuin viikkomyynti ovat jenkeissä bändin kovimmat sitten New Adventures In Hi-Fin. Kaiken lisäksi tähän on kyetty ilman hittibiisiä. Single ”Supernatural Superserious” on briteissä yltänyt parhaimmillaan sijalle 54, kotikentällä se ei ole läpäissyt edes top 100 -kynnystä.
Listan kutosena debytoi R&B -pimu Trina, kymmenentä taas Van Morrisonin Keep It Simple. Tälläkin on oma merkityksensä, sillä uskokaa tai älkää, sijaluku on Van The Manin paras Amerikassa ikinä. Edelliset pohjat veti St. Sominic's Preview -albumi vuonna 1972.
Kaikenlaista (semi)kiinnostavaa debytoi vähän alempana: Rollareiden livedokumentin Shine a Light soundtrack sijalla 11, mainittu Black Keys vähän yllättäen peräti sijalla 14, George Michaelin Euroopassa jo aikaa sitten julkaistu Twenty Five -kokoelma sijalla 23, Mobyn Last Night aika antiklimaattisesti sijalla 27, Musen HAARP-live jenkeissä vasta nyt sijalla 46... ja sijalla 89, antakaa armoa, Professor Satchafunkilus taas vaihteeksi.
Ensi viikon tärkeimmällä listailmiöllä lienee jotain tekemistä eräiden 60-luvun alussa sattuneiden, toistaiseksi ratkaisemattomien murhien kanssa. Sijoituksia voi odottaa muualtakin kuin koti-Suomesta.
Teksti: Niko Peltonen
