Suomen singlelistalla ei tapahdu oikein mitään jännittävää.
Madonna jatkaa kärjessä. Nousussa ja uutuuksina on Timbalandin,
Britney Spearsin ja Flo Ridan tapaisia ulkomaantähtiä. Näidenhän
levyt eivät juurikaan menesty albumilistoilla, mutta singlebiisit kelpaavat
nuorison bilekäyttöön, ja siksi kai niitä iTunesista ostellaankin
(ja tietty imutellaan ilmaiseksi vielä monin verroin enemmän).
Albumilistalla liikettä on enemmän. Hullujen päivien vaikutus nollautuu, jolloin kärkeen tulee tilaa ja moni vanhempi levy on taas nousussa. Kärkipaikan vie tietysti Children of Bodomin Blooddrunk massiivisen ylivoimaisesti. Ulkomaan uutisia saadaan sittenkin odotella vielä ensi viikkoon, kiekko on julkaistu maailmanlaajuisesti vähän myöhemmin. Jippu ei odotusteni vastaisesti romahda kauas kärjestä vaan peesaa kakkosena. Naislauluntekijöille on nyt kysyntää, sillä Duffyn hartaasti odotettu Rockferry-esikoinen yltää peräti neljänneksi vahvistaen näin olevansa ensimmäinen suomalaisyleisöön vetoava ”Amy Winehousen manttelinperijä”. Ruotsissa tällainen musiikki on ihan eri tavalla suosittua, ja siellä Duffy nähdäänkin listaykkösenä.
R.E.M. hivuttautuu toisella viikollaan sittenkin kymmenenneksi ja onnistuu täpärästi jatkamaan yhtyeen top 10 -levyjen putkea. Myös Mariko kohentaa asemiaan sijalle 13. Yläpuolella, sijalla 12., debytoi Ruoska-yhtyeen pelottavasti nimetty uutuus Rabies. Pelottavia jätkiähän Ruoskan pojat ovat muutenkin. Näyttävät moottoripyöräjengiläisiltä, mutta osaavat silti latinan sanoja ainakin levynnimiensä perusteella! Ja musiikkikin kuulostaa hirveän vihaiselta ja suomalaiskansalliselta! Tietenkään se ei kuulosta yhtään Kotiteollisuudelta, sellainen olisi paskapuhetta ja panettelua.
Ruoskaa sentään jaksaa vielä pilkata, mutta sijan 18. edessä voi vain nostaa kädet uupuneina pystyyn. Arvasitte oikein, siellä on listadebyyttinsä tekevä tuntematon suomalainen hevibändi. Nyt on kyseessä Random Eyes, jonka Invisible-albumi on kai tätä melodista kovaa ja korkealta -osastoa.
Listan loppupäässä on vielä jokunen semikiinnostava uutuus. Jaakko Tepon varhaistuotannon paketoiva tuplalevy sijalla 23., amiselektroa tekevän Jesse-duon esikoinen Kaikki! sijalla 29. Vaikka Jesse päätyi toimituksen hetkellisen NME-kohtauksen seurauksena Rumban kanteen jo viime syksynä, en olisi kyllä uskonut jonkun jopa vaivautuvan ostamaan heidän albumiaan. Ilmeisesti sitä on ostettu ainakin Punavuoressa (yllättävää), koskapa oli Stupido Shopissa viikon myydyin.
Rollareiden konserttidokumentin Shine a Light soundtrack sijalla 30. ja yleisen apatian tunnelmissa julkaistu Mobyn Last Night sijalla 38. Mobynkin edellinen tuotos ylsi Suomessa liki top kymppiin, mutta katoavaistahan se mainen kunnia tunnetusti on.
Englannin singlelistalla liikettä on suhteellisen vähän. Estelle jatkaa kärjessä. Pari korkeahkoa debyyttiä löytyy. September-nimellä kulkeva ruotsalainen naisartisti on tullut meilläkin tutuksi hittiradiojen kuuntelijoille ja ”nuorison suosimien yökerhojen” asiakkaille, ja nyt hänen ”Cry For You” -singlensä pääsee brittilistan ysiksi. Black Kids -yhtye taas edustaa kai jotain amerikkalaista teinirokkia. Ainakin heidän sijalla 11. debytoivalla singlellään ”I'm Not Gonna Teach Your Boyfriend How” on ihan hauska nimi. Indie-ihmisiä kiinnostavat uutuudet löytyvät vähän alempaa. Elliot Minor -yhtye tuntuu juuttuneen keskiraskaaseen sarjaan, ”Parallel Worlds” -singlen sija 22. Last Shadow Puppetsissa taas vaikuttaa Arctic Monkeysin Alex Turner ja joku sen kaveri. Kokoonpano tekee melodraamapoppia, ja sen sijalla 24. avaava ”The Age Of The Understatement” nousee varmaan tuosta, eihän fyysinen single ollut tätä listaa kasattaessa edes kaupoissa.
Albumilistan ykköseksi palaa Duffy R.E.M:in tehdessä tilaa, sentään vain kolmoseksi asti. Siinä välissä debytoi ehkä hämmästyttävänkin hyvin tuo Rollareiden livepaketti. Uutuus myös nelosena, taas yhden brittiläisen kitarapopyhtyeen esikoinen – Courteneers on bändin nimi. ja St Jude levyn. Kymmenenneksi yltää aikuisemman brittipopyleisön vanha suosikkibändi James tosi rockenrollisti nimetyllä paluulevyllään Hey Ma.
Seuraavat mielenkiintoiset uutuudet jäävät top 40 -kynnyksen alapuolelle. Sijalla 46 Breedersin Mountain Battles – huonoihin arvioihin nähden bändillä on kuitenkin ihan mukavasti uskollisia faneja. Sijalla 48 semikohuttu brittipop-tyttöbändi Long Blondes albumillaan Couples. Sijalla 54 – ja metallivastaisessa Britanniassa ihan hyvin – In Flamesin A Sense of Purpose. Sijalla 60 nyt cd-pakettina julkaistu Nine Inch Nailsin instrumentaaliprojekti Ghosts I-IV, jonka on aiemmin voinut ladata ainakin osittain ilmaiseksi.
Billboardin hittilistalla Mariah Carey syrjäytetään kärjestä viidenneksi saakka, ja ykkössijalle palaa parin viikon tauon jälkeen Leona Lewisin ”Bleeding Love”. Tässä on auttanut Spirit-emoalbumin nyt saama Amerikan-julkaisu, ja se taas paukauttaa oman listansa kärkeen täydentäen brittiartistille harvinaisen totaalisen Amerikan-valtauksen.
Leonalla on kuitenkin uhkaajansa. Ensi viikon albumiykkössijan tulee viemään massiivisen ylivoimaisesti Mariah, ja hittilistalla nousee pari meikäläiselle yleisölle vielä tuntematonta esitystä: kakkosena räppäri Lil' Waynen ”Lollipop” ja kolmantena Idols-menestyjä Jordin Sparksin ja R&B -teini Chris Brownin duetto ”No Air”, joka tosin on myös Ruotsin singlelistan top kympissä.
Viikon kovimmat uutuudet tulevat niin ikään Amerikassa megasuosiota nauttivilta artisteilta. Kuinka ollakaan, nämäkin ovat molemmat tv-idoleita. Pearl Jam liteä esittävän Daughtryn ”What About Now” on sijalla 19, kiltin kantriblondi Carrie Underwoodin ”Praying For Time” sijalla 27. Sijalla 43 on vielä joku tuoreimpien Idol-finalistien epäilemättä karmaiseva yhteisesitys, joka on nimeltään kerrassaan ”Shout To The Lord”.
Albumilistalla on Leona Lewisin alapuolellakin erinäisiä uutuuksia. Kantritulokas James Otton Sunset Man kolmantena, R&B -keskinkertaisuus Ray J:n All I Feel seiskana, Euroopassa jo aikaa sitten armeliaasti unohdetun P.O.D:n When Angels & Serpents Dance yhdeksäntenä. (Vaatiihan se taitoa keksiä hevilevylle sellainen mahtipontinen, uskonnollisesti latautunut nimi, jota ei ole aiemmin käytetty.) Sijalla 14 avaa Nine Inch Nailsin aiemmin mainittu paketti, eli jenkeissä fanikuntaa löytyy.
Nick Caven erinomainen Dig Lazarus Dig! avaa sijalla 64. Jostain syystä kiekko on julkaistu jenkeissä vasta nyt. Luulisi, että tällainen julkaisupolitiikka söisi sikäläisen julkaisijayhtiön tuloja, kun kyseessä on uskollisen fanikunnan artisti, jonka kiekko saatetaan tarvittaessa hyvinkin hankkia importtina. Niin tai näin, kyseessä on peräti Caven ensimmäinen top 100 -albumi Amerikassa, eli miehen listaennätyksellinen kevät sen kuin jatkuu. Taakse jää esim. Breeders, joka yltää aika vaisusti sijalle 98.
Teksti: Niko Peltonen
