Aika tapahtumaköyhää on Suomen singlelistalla. Madonna edelleen
ykkösenä, viikon nousija on euroviisujen alla tietysti Teräsbetoni,
joka palaa kärkeä kohti 11-5. Kovin uutuus taas seiskana Monspin
vähän vähemmän tunnettu rapnimi Loost Koos singlellä
”Pakkasta / Kukkia kotiin”. Loppupään debytantit ovat
aika satunnaisen oloisia. Kuriositeettina mainittakoon Valvomon ”Mikä
kesä?” re-entrynä sijalla 20. Yhtyeen tuore kakkoslevy ei
tunnu kiinnostavan ketään, mutta tälle sietämättömälle
renkutukselle on pelottavaa kyllä muodostumassa jonkinlainen kesäklassikon
status.
Albumilistan kärkikahinoissa on teoriassa jonkinlainen jännitysmomentti kahden kovan kotimaisen uutuuden myötä, mutta aika arvattavaahan se oli, että tämä taisto menisi Von Hertzen Brosille. Mietityttää vain, kuinka moni näiden ihanien poikien levyjä ostavista sihteeriköistä jaksaa oikeasti kuunnella kymmenminuuttisia yläpilvieepoksia ihan ajatuksen kanssa. Toisaalta myös Diablon ankeahkon äijämetallin jatkuva suosio olisi shokeeraavaa missä tahansa paitsi Suomessa. Vaihto Sakaran leiriin ei tuonut yhtyeelle toista ykkösalbumia Mimic47:n jatkoksi. Pienyhtiöhän on puolen vuoden sisään netonnut jo kaksi paalupaikkaa, ja ensi viikolla listoituva YUP:kin yltänee taas kärkikahinoihin.
Disco Ensemble putoaa uutuuksien taakse kolmoseksi; seuraavaksi kovin debyytti on vitsibändistä vakavasti otettavaksi nimeksi matkaa tekevän Brother Firetriben Heart Full Of Fire. Kovista julkaisuista kärsivät putoajat Negative (3-8) ja äitienpäiväedun menettänyt Jari Sillanpää (2-9). Sijalla 13 debytoi Jani & Jetsettersin rautalankaiskelmää, ja uskonnollisen osaston mystinen liikehdintä jatkuu sijalla 16: Exitin äskettäinen livelevy romahti vitosena avattuaan saman tien koko listalta, mutta nyt bändin viimevuotinen studiokiekko Sateen kohinaa tekee lyhyehkön ajan sisään jo toisen korkean re-entryn sijalle 16. Näitä on aika mahdotonta selittää.
Uusin Maiden-kokoelma kirii 34-21, ja sitten on nippu uutuuksia: sijalla 24 savolaishuumoria Verjnuarmulta (kieltämättä Ruatokansan uamunkoetto saattaa olla vuoden toistaiseksi hämmentävin levynnimi), sijalla 25 myöskin vähän vähemmän vakavaa musaa räppiosastolta eli Edu Kehäkettusen Hyvän olon konsultit, 28. sijalla uusi turha Sinatra-kokoelma ja sijalla 29 metallitulokas Lost Madison, jonka levy-yhtiö Jiffel viittaa taas vahvasti tuonne Jeesus-osastolle. Ilolla tervehditään Lauri Tähkän yllättävää ja aika kertakaikkista romahdusta 9-38. Yli puolen vuoden listauransa aikana kiekko on jatkuvasti ollut vähintään hipaisuetäisyydellä top kympistä, mutta nyt tuntuu veto alkavan lopultakin vähetä.
Britannian singlelistalla Madonna syrjäytetään lopultakin kahden kovan uutuuden toimesta. Kohubändi Ting-Tings saa ensimmäisen varsinaisen hittisinglensä, ja biisi ”That's Not My Name” paukauttaa kerralla kärkeen. Kokoonpanohan kävi vappuna Tavastialla, joten kerrankin Suomessa on oltu ajan hermolla tai vähän edelläkin. Rihannan uusi biisi ”Take a Bow” peesaa kakkosena.
Muu liikehdintä tapahtuu pääasiassa alempana. Loputtomia brittiläisiä kitarabändejä edustava Pigeon Detectives nousee ”This Is an Emergency” -singlellä 24-14 ja tasaisesti etenee myös Santogoldin ”Les Artistes” (27-17). Enemmän tai vähemmän kiinnostavia tulokkaita on muutama top 40:n alapuolellakin: Curen paluusingle ”The Only One” (48.) ja uudet lohkaisut Vampire Weekendiltä (”Oxford Comma”, 52.) sekä Hot Chipiltä (”One Pure Thought”, 53.)
Albumipuolella Scooter saa sentään tyytyä putoamaan kolmanneksi kahden aika erilaisen uutuuden tieltä. Viime viikolla Neil Diamond rikkoi kuparisen jenkkilistalla, eikä hän briteissäkään ole tätä ennen päässyt kärkeen kuin yhdellä kokoelmalla. Home Before Dark tekee kuitenkin temput Atlantin tälläkin puolella, eli aika onnistuneena tätä Rubin-masinoitua paluuta voi pitää. Kakkosena peesaa aussibändi Pendulumin In Silico, eli siellä on taas viikkolehtihype tuottanut välittömän läpimurron meilläpäin vielä aivan nimettömälle yhtyeelle.
Kutosena debytoi varsinaista läpilyöntiään tekevä R&B -laulaja Jay Sean My Own Way -kiekollaan, kasina laulaja-lauluntekijä Gabriella Cilmi yrittää taas ylöspäin ja kymppinä avaa jo mainittu Sinatra-kokoelma. Alempana brittilistalla onkin sitten aivan järkyttävä määrä tulokkaita. Näistä nyt merkittävä osa on Suomi-näkökulmasta aika epäkiinnostavaa viihde- ja pophuttua ja kokoelmia: viime mainituista voisi sentään mainita Iron Maidenin koosteen sijalla 14, eli yllättäen ylempänä kuin meillä.
Sijojen 20 ja 30 väliin mahtuu myös nippu mielenkiintoisempia levyjä. Amerikan indie-ihme Death Cab For Cutie on tehnyt kuulemma vaikeimman ja synkimmän levynsä, mutta noste bändillä on sellainen, että Narrow Stairs vie sen ensi kertaa brittilistalle, sijalle 24. Sijalla 26 Santogoldin esikoinen, sijalla 28 Mobyn vaisun vastaanoton saava Last Night (brittijulkaisukin viikkoja myöhässä) ja sijalla 29 Martha ”Rufuksen sisko” Wainwright pääsee hyötymään naislauluntekijöiden buumista levyllään, jonka nimi on joko hieno tai todella nolo: I Know You're Married, But I've Got Feelings Too.
Humoristisen musanörttisarja Flight Of The Conchordsin Amerikassa menestynyt soundtrack on nyt briteissäkin sijalla 32. Tätä kirjoittaessani taustalla soiva Mark Laneganin ja Isobel Campbellin Sunday At Devil Dirt taitaa olla liian synkeää Duffyn ystäville, mutta yltää sentään sijalle 38. Charlatansin You Cross My Path -levyn menekkiä vaurioittaa vääjäämättä aiempi nettisaatavuus, ja kun yhtyeen tähti on ollut muutenkin laskussa, irtoaa nyt vain sija 39.
Pendulum taas on nouseva tähti, ja nyt edellinen levy Hold Your Colourkin ilmaantuu sijalle 41. Pari pykälää alempana taas lauluntekijöitä, Bon Iverin For Emma Forever Ago. Viikon jyrkin romahtaja on Def Leppard (10-56).
Jenkkilän hittilistan kärkeen palaa Lil' Waynen vähitellen
Euroopassakin huomiota saava ”Lollipop”. Mainittakoon, että
biisin vieraileva tähti Static Major on maannut jo muutaman kuukauden
haudassaan, eli on liittynyt postuumien ykkösartistien joukkoon. Muuten
lista on varsin liikkumaton. Usherille ei riittänyt ”Love In This
Club (part 1)”:n saaminen kärkeen, vaan biisin kakkososa etenee
nyt 63-18. Duffy tekee läpimurtoa myös jenkeissä: ”Mercy”
nousee hienosti 66-27.
Albumipuolella neljä uutuutta miehittävät kärjen Neil
Diamondin romahtaessa seiskaksi. Death Cab For Cutie on kasvanut aikamoisen
isoksi bändiksi kotikentällään, ja nappaa nyt ensimmäisen
listaykkösensä. Kummallista kysyntää riittää
tuolle Sinatra-kokoelmalle, joka on kakkosena; kolmosena taas lauluntekijä
Jason Mraz albumilla We Sing, We Dance, We Steal Things. Duffy ei ole jenkeissä
vielä ihan Amy Winehousen kokoinen nimi, mutta Rockferry pääsee
kuitenkin neloseksi kun se nyt siellä julkaistiin.
Top kympin uutuudet täydentää pitkän linjan R&B -mies Keith Sweat kymppinä. Jenkkeihin mahtuu paitsi sensuelleja mustia laulajia, myös anonyymejä rockyhtyeitä. 10 Years -nimisen nousevan bändin levy Division avaa sijalla 12. Sijalla 58 on Maidenin kokoelma, sijalla 60 taas pitkän linjan semi-alternative -puurtaja Filter syvällisesti nimetyllä Anthems For The Damnedillaan. Niin perusjenkkirokkia kuin Bryan Adams tekeekin, ei hänen levyjensä markkinointi amerikkalaisille tunnu enää onnistuvan. Jälkijunassa julkaistu 11 pääsee vain sijalle 80.
Teksti: Niko Peltonen
