Viikon listojen tutkiskelu aloitetaan taas kotimaiselta singlelistalta, jonka
ykkösenä jatkaa albumitilastossa jo laskuun kääntynyt
Chisu. Vielä nykyäänkin, kun nettilataukset otetaan huomioon,
sinkkutilasto on aika ajoin altis omituiselle liikehdinnälle. Tällä
viikolla kakkosena debytoi täysin tuntematon Silhuetti-yhtye biisillään
”Palapeli”. Kolmosena kyttää sitten diskopornodiivan
elkeet kaupallisesti toimivaksi reseptiksi havainnut Mariko. Oikeasta musiikista
mainittakoon sijalla 12 debytoiva I Walk The Line.
Albumipuolen ykköseksi menee masentavan ennakoitavasti ja ylivoimaisesti Teräsbetonin Myrskyntuoja, josta näin tulee yhtyeen ensimmäinen ykköslevy. Suomalaisten kyky sietää yhden alun perinkin huonon vitsin toistamista vuosi vuoden jälkeen tuli taas todistettua. Lisäksi ”Missä miehet ratsastaa” on singlelistan nelosena. Albumilistalla uutuuksia on taas aika paljon. Muse lienee niitä harvoja yhtyeitä, jotka vielä näinä aikoina voivat julkaista livelevyn olettaen, että joku sen ostaakin. Haarp-niminen paketti avaa meillä yhdeksäntenä, koti-Britanniassa peräti kakkosena.
Suomalaisen metallin edessä on pakko taas mennä nöyrästi polvilleen, sillä uutuuksien joukossa on peräti neljä listadebyyttinsä tekevää kotimaista raskaamman osaston bändiä! Mistä näitä oikein löytyy, ja mistä näille kaikille löytyy ostajia? Joukon kovin on sijalle 16 Korven kuningas -levyllään yltävä Korpiklaani, jonka hevihumpalle on alan piireissä vähän naureskeltu, mutta nyt hekin sitten saivat otettua työvoiton ja yltävät viidennellä täyspitkällään vakuuttavasti listakantaan. Muista eniten mediahuomiota on saanut sijalle 29 nouseva Tracedawn, taas yksi lukioikäisten pitkätukkien muodostama orkesteri.
Tällä kertaa kaksi Englannin albumilistan korkeaa uutuutta näkyy myös Suomen listalla, sillä Musen perästä löytyy mm. ”vanha kunnon” Bryan Adams, joka 11-albuminsa nimellä aiheuttaa kammonväreitä kenessä tahansa, joka tulee ajatelleeksi kaikkien noiden 11 albumin kuuntelemista putkeen. Bryan Englannissa jopa kuutosena, Suomessa sentään hieman kohtuullisemmin sijalla 21.
Englannin albumiykkösenä jatkaa Duffy, mutta kärkipäässä on melkoinen liuta kiinnostavia uutuuksia. Nuorempaa polvea edustavat mm. Elbow, suomalaisesta näkökulmasta jo hieman unohtunut melankoliarockin taitaja, joka yllättäen tienaa The Seldom Seen Kid -levyllään parhaan brittisijoituksensa 5. Sijalla 11 taas näkyy amerikkalaista purkkaindietä edustava We Are Scientists kakkoslevyllään Brain Thrust Mastery; yhtye on tähän astikin kiinnostanut eniten juuri brittejä. Välissä sitten pari veteraania. Yhdeksäntenä avaava Mike Oldfield jaksaa kiinnostaa ”henkeviä keski-ikäisiä” levynostajia. Albumin nimi on ylevästi Music Of The Spheres, ja heti perässä kymmenentenä avaavan Van Morrisonin levynnimi Keep It Simple voisikin olla osuva toimintaohje Oldfieldille. Sitkeän suosittu kaveri on Morrisonkin, tienannut suurimman osan varsinaisista listamenestyksistään viimeisen kymmenen vuoden aikana, mikä saattaa monia yllättääkin.
Britannian singlelistan ykköseksi paukauttaa pelkällä download-myynnillä sikäläisen R&B -laulajatar Estellen single ”American Boy”. Aiemmin melko keskinkertaisesti menestyneen typyn singlellä vierailee itse Kanye West, mutta menestystä on silti vähän hankala käsittää, kappale kun ei tosiaankaan ole mikään klassikko. Monia kiinnost enemmän sijan 7 debyytti, Madonnan paluusingle ”4 Minutes”, joka on kylläkin vasta päässyt radioihin ja tulee varmasti nousemaan vielä aivan kärkikahinoihin, kunhan tulee ihmisille tutummaksi. Masentavaa, että tämänkin kipaleen on tuottanut Timbaland, ja Madonna on alentunut ottamaan vielä Justin Timberlaken duettokumppanikseen. (Timbalandilla lienee sopparissaan joku pykälä, jonka mukaan Justinin täytyy päästä laulamaan kaikille hänen tuottamilleen raidoille jos vain haluaa.) Tuotantojälki on toki prameaa, mutta biisiä saisi olla vähän enemmän, ja Madonnan jatkuvat musiikilliset linjanvaihdokset uhkaavat vähitellen hämärtää hänen artistipersoonansa.
Jenkeissä hittilistan ykköseksi singahtaa Leona Lewisin ”Bleeding Love”, joka on nyt sitten lopullisesti valloittanut maailman. Top kymppiin nousee pari meillä tuntematonta räppäriä. Albumilistan ykkösenä uutuuslevy, jonka ostajakunnan voi veikata esimurrosikäiseksi siitäkin huolimatta, että promokuvissa ollaan hyvinkin ”makuuhuonehenkisissä” tunnelmissa. Jo toisen peräkkäisen ykkösalbuminsa saavuttava Danity Kane on MTV:n reality-ohjelmassa kasattu ja Diddyn hoiviin päätynyt tyttöbändi. Kevyt pedofilian tuoksahdus koko projektia leimaa, kun levyn nimikin on Welcome To The Dollhouse. Singlebiisi ”Damaged” on edennyt vasta sijalle 27, mihin nähden täyspitkän menestys on melkoinen. Nelosena debytoi räppäri Flo Rida, jonka massiivinen hittibiisi ”Low” ei sitten kuitenkaan ole täysin riittänyt Mail On Sunday -albumin markkinoimiseen; tuota Low-biisiä on kuitenkin myyty jenkeissä yli 3 miljoonaa nettilatausta.
Albumilistan uutuuksista mainittakoon vielä sijalle 18 ilmaantuva Gnarls Barkleyn The Odd Couple. Kiekko piti alun perin julkaista vasta muutaman viikon päästä, ja Euroopassa asia ilmeisesti on edelleenkin niin. Jenkkilän päässä kuitenkin säikähdettiin albumin vääjäämätöntä ilmestyumistä vertaisverkkoihin ja tuupattiin se pihalle vaivihkaa ja saman tien. Ilmeisesti jakelu fyysisiin levykauppoihinkaan ei ole ollut ihan kunnossa, koska Billboardin sivuilla kerrotaan viikkomyynnin olleen 85-prosenttisesti digitaalista. Tämä selittänee odotettua huonomman sijaluvun, ja levyn voisi odottaa tuosta vielä nousevan, siitäkin huolimatta, että ennakkosingle ”Run” on jäänyt vaille laajempaa huomiota, eikä Gnarls Barkley yleensäkään taida olla enää samassa määrin puheenaihe kuin kaksi vuotta sitten.
Teksti: Niko Peltonen
