Kuusi - Arvostelut

Uusimmat:

Live: Sunn O))) - Tavastia 19.1.2010

Keikkatapahtumasta puolet tekee yleisö. Musiikkisnobille on suuri ero siinä, toikkaroiko ympärillä Yön ja Kotiteollisuuden faneja kaljoja läikyttäen vai niin kuin siistimpiä tyyppejä (esim.hämyjä ja hipstereitä). Jälkimmäisiäkin keikalla nähtiin, mutta paikalla oli yllättävän paljon lommoposkisia satanisteja. Suurin syy tähän taisi olla Sunn O))):n keikka- (ja levytys- ) miehistöön kuuluva Attila Csihar. Hänen meriitteihinsähän kuuluu mm. laulaminen Mayhemin black-metal klassikolla De Mysteriis Dom Sathanas (sis. lat. kielioppivirheitä). Tupa oli siis täynnä, mikä oli ainakin minulle pienoinen yllätys. Toisaalta hevin luvatussa maassa jopa Sunn O))):n kaltainen äärimmäisyyskin voi olla suosittua.

Lue lisää

Tegan and Sara: Sainthood (Sire, 2009)

"Kuudenteen levyynsä Sainthood tultaessa kaksossisarukset Tegan ja Sara Quinn ovat jo melkeinpä veteraanimuusikkoja. Heidän ensimmäisestä albumistaan, omakustanteena julkaistusta Under Feet Like Oursista, on vierähtänyt jo kymmenen vuotta ja tänä aikana duo on hionut musiikkiaan jossain valtavirran reunoilla. Siitä huolimatta, että se on soinut erinäisissä "indieystävällisissä" tv-sarjoissa (Grayn anatomia, Veronica Mars, L-koodi) ja monet artistit, etunenässä The White Stripes, ovat versioineet heidän kappaleitaan, todellinen läpimurto on antanut odottaa itseään.

Keskeisenä ongelmana kaupallisen läpimurron kannalta taitaa olla se, että Tegan and Sara on liian vaihtoehtoista popyleisölle ja liian poppia indieporukalle. Esimerkiksi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen tärkein indietähtien tekijä Pitchfork ei ole liiemmin duon musiikista välittänyt (sivusto mm. kutsui duon (varhaista) musiikkia "tamponirockiksi"), mutta tuskinpa se on paljon Quinnin sisaruksia haitannut – he ovat jatkaneet oman näköisensä persoonallisen musiikin tekemistä..."

Lue lisää

Alice Cooper - Barona Areena, Espoo 11.12.2009

"On synkkä ja pimeä lumeton talvi-ilta Espoossa. Tapiolan urheilupuiston kupeessa nököttävä räikeä sisäurheilukeskus näyttää kuin 60-luvun optimistisesta tieteiselokuvasta napatulta. Reipashenkiset nuoret juoksevat kehää kirkkaasti valaistun sisäradan ympärillä ja miehisen terveyden perikuvat mätkivät reikäpalloa. Ulkona kylmässä hämärässä on kuitenkin tekeillä jotain. Tummia hahmoja laahustaa ja luikertelee esiin pimeydestä. Akneposkisia pitkätukkia, jotka kantavat nahkatakkejaan kuin haarniskaa, kummajaisia maalattuine kasvoineen, kaljamahaisia rock-reliikkejä ja nuoria tyttöjä, joiden pienestä koosta melkein puolet koostuu valtavaksi tupeeratusta tukasta. Suurin osa tästä jengistä ei selviäisi kierrostakaan pimeyttä hallitsevan urheilukeskuksen juoksuradalla, mutta se onkin tullut osallistumaan omanlaiseensa Cooperin testiin..."

Lue lisää

Daniel Johnston: Is and Always Was (Eternal Yip Eye Music, 2009)

Kukapa olisi 80-luvulla arvannut, että laulaja/laulunkirjoittaja Daniel Dale Johnstonin ura osoittautuisi näin pitkäikäiseksi. Vuosikausia kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsinyt 48-vuotias Johnston on lähes 30 vuotta kestäneellä urallaan julkaissut kymmeniä levyjä, sekä yksin että eri yhteistyökumppaneiden ja yhtyeiden kanssa. Johnstonin levytetty tuotanto on sekava kasa erinäisiä uudelleenjulkaisuja, projekteja, ylijäämäjulkaisuja sekä tietysti varsinaisia studiolevyjä. Toki studiolevy on Johnstonin kohdalla harhaanjohtava termi, koska hänen kuuluisimmat albuminsa 80-luvun alusta ovat kasettinauhurilla tehtyjä kotiäänityksiä. Johnstonin uran suurimmat kompastuskivet ovat luonnollisesti olleet häntä sitten college-ajoista vaivanneet mielenterveysongelmat. Hänen tuotantonsa on heittelehtinyt julkaisuista, jotka sisältävät joitain hienoimmista ikinä kirjoitetusta pop-kappaleista surullisiin sekoiluihin pullollaan melodiatonta harhailua.

Lue lisää

Robbie Williams: Reality Killed the Video Star (Chrysalis, 2009)

Puhuttaessa Robbie Williamsista puhutaan väistämättä siitä, mikä erottaa huonon popin hyvästä. Lähtökohta on selvä: tämä on musiikkia, jonka on tarkoitus myydä mahdollisimman paljon. Toisaalta vain typerys jättäisi tunnustamatta toisenkin tosiseikan: Robbie Williamsin levytykset ovat koskettaneet miljoonia ihmisiä aivan aidosti.

Miehen soolouran ensimmäiset vuodet olivatkin yhtä juhlaa: Life Thru a Lens (1997), I’ve Been Expecting You (1998) ja Sing When You’re Winning (2000) pursuilivat mielettömän hyviä sävellyksiä, letkeää meininkiä, pilkettä silmäkulmassa ja juuri oikeilla hetkillä sentimentaalista tunnetta. Robbie oli hahmona niin vastustamaton ja hänen singlensä niin hyviä, että parissa vuodessa hän kasvoi epäonnistuneesta poikabändi-dropoutista yhdeksi aikamme suurimmista tähdistä – siis muualla kuin Amerikassa, jossa ei olla sitten 80-luvun hyväksytty poptähdiltä muuta kuin kiiltokuvamaista Pepsodent-makeilua...

Lue lisää

The xx: The xx (Young Turks, 2009)

"Britannian musiikkilehdistö rakastaa tällaisia bändejä. Kyse ei ole The xx:n musiikista: yhtye voisi soittaa melkein mitä tahansa, ja heitä hehkutettaisiin silti. Pakettiin liittyy niin paljon anekdootin arvoista. Kauniit nuoret ihmiset tapaavat tähtitehtaana tunnetussa esittävien taiteiden opistossa ja perustavat mystisesti nimetyn yhtyeen. Kotisivut ovat visuaalisesti vangitsevat ja taiteelliset, albumin kansigrafiikka pelkistetyn tyylikäs. Kaiken lisäksi The xx:n julkisivun muodostavat tyttö ja poika, Romy Madley Croft ja Oliver Sim, jotka ovat kuulemma tunteneet lapsuudesta saakka. He vuorottelevat laulajina kappaleissa, jotka kertovat rakkaudesta ja siihen pettymisestä, mutta kiistävät olevansa pariskunta – mitä kukaan ei tietenkään usko.

Onneksi The xx:llä on kuitenkin vaikka millä mitalla musiikillistakin annettavaa. Alle kaksikymppisten ryhmittymäksi se on löytänyt harvinaisen omanlaisensa äänimaiseman. Kenties tämä esikoisalbumi koostuu vain 11 saman teeman variaatiosta, mutta pysyypähän ainakin tunnelma rikkumattomana. Jos levyn kuuntelee yöaikaan kuulokkeilla ja keskittyen, voi aika varmasti otaksua päätyvänsä jonnekin kauas pois huoneensa seinien sisäpuolelta..."

Lue lisää

Muut arviot aakkosjärjestyksessä:

ADHD Astronauts: s/t

Lily Allen: It's Not Me, It's You

Animal Collective: Merriweather Post Pavilion

Asa: Loppuasukas

Asobi Seksu: Hush

Aurinko: Pieni ilmestyskirja

Blonde Redhead @ Tavastia, 31.7.08

Lindsey Buckingham: Gift of Screws

Glen Campbell: Meet Glen Campbell

Isobel Campbell & Mark Lanegan: Sunday At Devil Dirt